lemekillä oli ada ja silla
mutta oliko kainilla
vain siskonsa
kysyit

ja olivatko syvälle tunkeutuneet
keihäänkärjet
vain provokaatio feminismiä vastaan

kuin se kaikki läpikuljettavuus ja kolot

ja miehenä seisova tuuli

merenä
kaiken ottavana naisena
hukutat itseesi minut

ja minä huudan apua
ja huudan
että
en tiedä

turhaan minä taistelen sinua vastaan

taistelet oikeaoppisesti
selkä kalliota vasten

katson kättäsi
miekkaa

puhetta savua naurua

nämä miehet tietävät mistä puhuvat


turhaan minä taistelen sinua vastaan

kaukana itkee kitara

kuolema odottaa

kiirettä ei ole

ei aika kulu
aika on

on aikaa kunnes on aika

pimeässä tavoittelee kourani tyhjää

hetken pelkään menettäväni olemattoman

tämä ei ole puhetta
etkä sinä kuuntele