odotan junaa
se
ei tietenkään tule
aamulla
pomo työpaikalla
ilmoitti että
tuotannollisista ja taloudellisista syistä
olen hyödytön mies
en silti aio soittaa
pankinjohtajalle
eilen
vaimoni lähtö
toisen naisen luo
tuli yllättäen
kuin lihavan miehen kuolema
ymmärrän
että jokainen tekee itse valintansa
parhaan ymmärryksensä mukaan
juuri kun olin toipunut
poikieni
käyttörikoksista
ja aineiden välittämisestä
ja kuinka minä heitä kasvatinkaan
kun lähdin kävelemään
kohti rataa
panin kourallisen hiekkaa
kumpaankin kenkääni
raiteilla
maaten
odotan junaa
se
ei tietenkään tule
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Alun "perinteisyys" ei antanut aikaa valmistautua huikeaan loppuun. Loistava.
Oiwallinen, etten sanoisi.
Paska mäihä...sanoisin!
Aivan mainio!
Mitä tästä opimme? Katsoa aikataulut.
Oikein hyvä ja hauska vaikkakin hurjasta aiheesta.
Mutta mitä se hiekka siellä kengänpohjassa?
No tästähän lukija riemastui, synkistelystä huolimatta!
Voiko Murphy enää pahemmin runnella. Oikein olan takaa antoi.
Onneksi se juna ei tullut.
Saamme siis edelleen lukea runojasi.
Hyvä runo.
Mutta meeppä ja makaa jo vuosia käytöstä poistetuilla sivuraiteilla :)
Kiva totuus.
siis runo vallan mahtavan hauska.
Että kun laahautuu radalle kengät täynnä hiertävää hiekkaa, eikö tule mieleen kutsua poikaa luokseen - sillähän olis vähän "substanssia". Voitais kestää tää Murphy yhdessä! Olis aikaakin, kun juna kerran ei tule.
Lähetä kommentti