sunnuntai 23. elokuuta 2009

olen kävellyt kaksi vuorokautta
sateessa
nukkumatta

ylös
alas
ylös
kanjonin reunamia

iltapäivällä
väsyneenä ja märkänä
kylmissäni
heittäydyn selälleni
retkipatjalle

pilvet repeävät
auringon edestä

vaikka sataa
aurinko
tulee ja armahtaa

avaan suuni
ja
nautin koko sateenkaaren

3 kommenttia:

erikeeper kirjoitti...

Mä pidän tuosta. Pidän tarinoista ja tuossa sellainen on.

John kirjoitti...

Samooin...tykkäsin tarinasta.
Tuli kevyen kurkomainen olo :)

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis tarina. Pidän erityisesti ajatuksesta "sateenkaaren nauttimisesta". Se on kielikuvana kaunis jo itsessään. Kun sen vielä yhdistää siihen kuvaan, jossa oli tutti, en voi kuin ihailla ajatusta. Sateenkaari, aarre, tutti.