torstai 29. lokakuuta 2009

elämä ruma
nainen kaunis
kuiskasi ensimmäinen

tässä kaupungissa
viisisataa kaksiota
tehty samoilla piirustuksilla
neljäkymmentäkahdeksan neliömetriä

aivan sama
mihin menen yöksi

näissä juhlissa
sammuin eteiseen
olin niin väsynyt

ensimmäinen tuli
siinä eteisessä

olin niin väsynyt
aivan sama

sitten minut oli raahattu
toiseen huoneeseen

ja ne neljä muuta olivat
tulleet
vuorotellen

enkä minä ole uskaltanut
puhua kenellekään

mutta vielä minä
kostan

elämä ruma
nainen kaunis

6 kommenttia:

kahil77 kirjoitti...

Hmm, tämän voi ymmärtää monella tapaa? Mielessä vilisi lukiessa monenlaisia asioita.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tosiaan monella tapaa voi tulkita.
Vahvaa sanomista.

arleena kirjoitti...

Tämä riipaisi niin syvältä.
Pysähdyin - miksi ja miksi.

Tirlittan kirjoitti...

Tämän runon monimerkityksellisyys pysäytti. Luin runon useamman kerran ja löysin siitä yhä uusia ja uusia näkökulmia. Vieläkin mietin runoasi...Pidin paljon!

erikeeper kirjoitti...

Kova runo. Niinkuin elämä.

John kirjoitti...

Hmph...hmmm...mmm.
Aikas paha. Seitsemän kääpiötä
vilahti mieles, mut ei sittenkään :(
Rankka.