nuori ylioppilas
kiiruhtaa aamulla
luennolle
kai hiukkasen horjuen
aamuun venähtänyt tutustuminen
räiskähteleviin neitosiin
ja hiilihappoisiin juomiin
saa miehen nojaamaan yliopiston
ulkoseinään
oksentamaan
pahan olon
maailmantuskan
pettymykset
vääryydet
puoliksi sulaneen makkaraherkun
tuntee olkapäällään
istuvan mustan korpin
kovan nokan
poskellaan
luennon sijaan
menee kahvioon
nauttii lasillisen vettä
kiroaa keskeneräisen
maailman
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Siinä on ollut räiskyvää menoa ainakin edellisenä iltana.
Missäs sitä ollaan oltu?
opiskelijan elämä on rankkaa :)
Kyllä se siitä.
Tämän luettuani opiskelijaelämä alkoi tuntua houkuttelevalta goottityylin korppeineen kaikkineen. :)
pidin runon tunnelmasta - jotenkin sen välinpitämättömyys korostaa hienosti aihetta. lisäksi siitä on mukavasti havaittavissa proosallisia piirteitä, vaikka on melkok tiukasto muotoonsa suljettu. hyvä!
t. (äkäinen) pupu
Lähetä kommentti