siunattu joulu
taivaallinen rauha
kun tulen töistä
pipari tuoksuu
lapset istuvat rauhallisina
tietokoneillaan
vaimo ja lapset ovat sytyttäneet
kaksikymmentä kynttilää
takan lämmin säteily
litteä kahvilikööripullo
liiterissä
minäpä haen vähän puita
niin maukasta
tämä on elämää
likööriä liiterissä
lisään puita takkaan
avaan viinipullon
minulla on hieno perhe
taidan olla itsekin oikea
aarre
autotallissa koskenkorvapullo
mihin nyt
käväisen vaan ulkona
kun tulen
älä nyt taas aloita
kun on joulukin
haiset viinalle
isä miksi sun silmät kiiltää
viinipullo on tyhjä
onneksi minulla on vaatekaapissa
hieman juotavaa
olenn hieno mies
taaass akka huutaa
eettä lopeta tuo
susutun ja otan viskipullon
pöytään
puoliväääälin paikkeilla
pulloa
horjahdän ja vaarmastiivahingossa
huitaisen kksi kynttilää nuriiin
tuleee hutaan että
ja kaataa viskin altaaseen
ja kunlämäsen siiitä naaaamaann
tulevatviielä pennutkin
kurittomat siitä saatte
ja siittä
ja kunpoliisitt
tulivat
tuli vielä ppoika ja kumartu
jakuiskaamulle
että kun minä kasvan niiinnnnn hakkaan
sinut
kun aamulla herään
putkan lattialta
avaan silmäni
ja oksennan
helvetillinen meteli
kirottu joulu
perjantai 19. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Shit! Jätä yks pullo väliin siinä joulupuuron kohdalla. Kumma kun sun sanavahvistus on "henesse". Kirjoitusvirhe varmaan.
Mutta todella, runosi on vakuuttavan karmaiseva ja totta jossakin.
Litteä kahvilikööripullo liiterissä tällä kertaa vedenjakajana tunnelmasta tunnelmaan.
Ohimenevää joulua ja Suosiollista,
tuoretta, juuri alkanutta uutta aurinkovuotta!
Lähetä kommentti