perjantai 27. helmikuuta 2009

koko sen kuusi ja puoli vuotta
odotin kotona
hänen vapautumistaan

lähtiessään sanoi
baareissa et sitten juokse
ja tytöstä pidät hyvää huolta

kertaakaan en ravintolassa käynyt
tytön kasvatin naiseksi

neuloin
ja neuloin

itkin aluksi

mutta
tyttö ei itkenyt koskaan
eikä juuri puhunutkaan

enkä minäkään enää
viimeisinä vuosina

on kovetettava itsensä
tyttö sanoi

viikko ennen miehen vapautumista
tyttö lopetti nukkumisen

kuudentena yönä nukahti
lopullisesti

kun mies tuli
minun oli lähdettävä

en ollut huolehtinut tytöstä

4 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Tämä oli koskettava runo.
Joskus ei riitä, vaikka tekee parhaansa.

Anonyymi kirjoitti...

Taitavasti rakennettu hieno runo. Säe säkeeltä tilanne paljastui, kunnes lopullinen isku tuli. Mutta isku ei ollut äidin aiheuttama.

John kirjoitti...

Voi murtumien murtuma.
Selevä kulku loppuunasti.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Rajun koskettava.