en syytä yksin kohtaloa siitä
että tutustuin sinuun
oli siinä minullakin sormeni pelissä

soitan sinulle ja päätän tulla

avaat oven
hymyilet
vaatenaulakko on aivan täynnä
niin täynnä
kyllä siihen vielä yksi takki mahtuu ja baskeri

tee on hyvää
mutta kääretorttu käärekorppua

kesä
rakastan sinua

näin on hyvä
eikä lähemmäs pääsekään

kun lähden sinun tuoksusi pysyvät minussa tunteja

olet aina samanlainen
kun ajattelen sinua
silmät kiinni

tunnen
pilven läpi puhallettua myskiä

syksy
talvi

no mitä nyt
kysyt aina kun olen katsonut silmiisi yli minuutin
puhumatta

on niin vaikea olla hiljaa
eikä puhuminenkaan onnistu

katseesi
ei siitäkään saa selvää

sinä
viimeisenä yönä hymy takertui kurkkuuni
vihreät silmäsi näyttivät ruskeammilta kuin koskaan

mitä nyt
kysyt ja silität poskeani

kävelen
kävelen
kävelen

yön musta frotee pyyhkii poskeltani kirkkaan helmen
olen kivi
pakkasessa näen metsän läpi
kaikki spektrin värit

sepän surullinen
tarina