torstai 24. syyskuuta 2009

kuuntelen rannalla
maan syvää hengitystä

aallot ajavat rantaan pieniä ajatuksia

ilma on taas sellainen

ei siellä sada

mutta

tasan puolessa tunnissa
kastuu likomäräksi

kuukin kajastaa
tihkuisen pilviverhon takaa

yön silmä
on samea

lentävissä lehdissä
on ruotikirjoitusta

ei selvää
mutta on on

10 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Runosi tunnelmoi kauniisti syksyisen hetken rannalla

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hieno kuvaus.

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Kaikki aistit avoinna.

erikeeper kirjoitti...

Mä pidin tuosta runostasi.

Erityisen mukavaa on tuo ajatus rannalla olosta, ei sada. Mutta puolessa tunnissa kastuu likomäräksi.

Mä näen sen niin että aallot kastelee ja niitä mä rakastan!

Vera Mumia kirjoitti...

kaunis maisema, ja hyvin osuvaa kuvakieltä. synnyttää mielikuvia.

aino kirjoitti...

Ihanaa sanoilla leikittelyä, loistavia kielikuvia.

John kirjoitti...

Aallot ajavat rantaan pieniä ajatuksia. Niin se vain on :)
Tykkäsin.

Ilona Tammi kirjoitti...

Oikein onnistunut runo. Silti ehkä nostaisin nämä kaksi lempikohdikseni "aallot ajavat rantaan pieniä ajatuksia" ja "lentävissä lehdissä / on ruotikirjoitusta".

Onko tuo lopun "on on" vahinko, se on vähän outo?

helanes kirjoitti...

"ruotikirjoitus" kruunaa tunnelmallisen, viisaankin runon.

Crane kirjoitti...

Ruotikirjoituksella kerrottu...Toi syksyn tuoksun huoneeseen...