prosessorit rouskuttavat
peltikorvien syöttämää dataa

tarkkailevat maailmaa
kuin
tasasivuisen kolmion keskeltä tuijottava silmä

lukevat kirjeeni
ja kuuntelevat puheluni

kuuntelevat äärettömyyksiin pakenevaa kaikkeutta

luotien kaiku kiviseinissä
liitutaululle kaatuvan vahvojen
kynsien kirskunta taulua vasten
uhrien läpitunkevat tuskanhuudot
ambulanssien ja poliisiautojen
ujeltava valitus
omaisten äänetön huuto
tyhjyydessä

selityksiä
selityksiä maailmasta
selityksiä ihmisestä

tukin korvani asiantuntijoilta

aivan kuin kaikki
olisi selitettävissä


minulle riittää
muisto hiustesi pyyhkäisystä kasvoillani

enkelin siiven kevyt hipaisu
mieleni tyvenessä

ajattelen sinua
olet siis olemassa