torstai 2. lokakuuta 2008

kuinka kilttiä

olin jo täällä

ja juuri sinä

tulit



ennen lähtöäsi

näytän sinulle tämän kuvan



seison koskessa keskellä kirkasta

lapin yötä

perhovapa kädessäni

ympärilläni metsän humina

kosken kohina



kuinka kilttiä 

että jaksoit katsoa kuvani



kuvan ulkopuolelta kerron

että

veneeni 

täyttyi vedellä

koski söi evääni

jalkani naarmuuntui

veriseksi

ja

suutuksissani heitin

vavankin

koskeen

5 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Niinpä, mielellämme näytämme parhaat puolet ja sivulauseessa kerromme mitä muuta on ollut. Kiltit eivät sitä noteeraa.

Anonyymi kirjoitti...

Runossasi on aitoutta, jotain elämän todellisuuksista

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin sinne koskeen hyppäisin hyttysten hätisteltäväksi... Kilttiä, että kerroit, kiltti kuuntelijakin sinulla!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Elämä on.

Anonyymi kirjoitti...

Kulissi ja todellisuus, näinhän ne molemmat paljastui. Runossasi on mukavaa hiljaista huumoria.