kuinka kilttiä
olin jo täällä
ja juuri sinä
tulit
ennen lähtöäsi
näytän sinulle tämän kuvan
seison koskessa keskellä kirkasta
lapin yötä
perhovapa kädessäni
ympärilläni metsän humina
kosken kohina
kuinka kilttiä
että jaksoit katsoa kuvani
kuvan ulkopuolelta kerron
että
veneeni
täyttyi vedellä
koski söi evääni
jalkani naarmuuntui
veriseksi
ja
suutuksissani heitin
vavankin
koskeen
5 kommenttia:
Niinpä, mielellämme näytämme parhaat puolet ja sivulauseessa kerromme mitä muuta on ollut. Kiltit eivät sitä noteeraa.
Runossasi on aitoutta, jotain elämän todellisuuksista
Minäkin sinne koskeen hyppäisin hyttysten hätisteltäväksi... Kilttiä, että kerroit, kiltti kuuntelijakin sinulla!
Elämä on.
Kulissi ja todellisuus, näinhän ne molemmat paljastui. Runossasi on mukavaa hiljaista huumoria.
Lähetä kommentti