torstai 16. lokakuuta 2008

sinä tanssit vauhdikkaasti
vaikka ilta on vasta nuori

sinä tanssit taitavasti
ja tanssit ilmeikkäästi

sinä tanssit viehkeästi
ja tanssit kiihkeästi

sinä tanssit peittävästi
ja tanssit näyttävästi

sinä tanssit tangot ja valssit
sinä tanssit notkeasti

sinä tanssit kaiken tahdilleen
ja tanssit tahdittomasti

sinä tanssit tanssit ja tanssit
tanssit vielä kun joutuu yö

sinä tanssit vallattomasti
ja nautit vallastasi

kun pyydät minut
vieraan
tanssimaan neljään asti

sinä tanssit pehmeästi
kuin koskessa pyörivä vaahto

sinä tanssit pisaroiden
kuin aamun kasteessa ruoho

sinä tanssit ummet ja lammet
sinä tanssit kaiken niin kaiken
niin kaiken kuin sinä vain voit

sinä tanssit kuin leijuva lumi
ja tuulessa lentävä kukka

sinä tanssit kaikkien kanssa
ja tanssit vain kanssani kahden



on aamu
ja ollan meillä

jo loppui tanssi

sinä näytät sormuksesi
ja itket lohduttomasti

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tykkään tanssimisesta..ja tässähän sitä on enemmän kui toivoa sopii. Kosken vaahtoakin löytyy :) Sormuksista en ny tiiä onks ne ny ihan itkun väärttejä :)
Runona aivan ihana...sano tanssifriikki:)

Anonyymi kirjoitti...

Huomasin keinahtelevani mukana... Taitavasti kääntelit sanoja ja merkityksiä, siinä tanssittiin elämän kanssa fyysisesti ja henkisesti, eikä mitään jäänyt puuttumaan.

arleena kirjoitti...

Voi tämä runo oli tanssia, ihanaa keinuntaa alusta loppuun. Kiitos siitä.
Tämä oli niin keinuvan hyvä runo, että jopa hengästyin.
Mutta askeleet eivät seonneet kertaakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ja se oli ihanaa niin kauan kuin kesti. Tuo tanssi kannatti tanssia, hinnalla millä hyvänsä!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hieno juttu. Taidan haluta isona tanssinopettajaksi.