perjantai 28. marraskuuta 2008

alttarini
on tämä
kirjoituspöytä

paperit ovat
epäjärjestyksessä
eikä järjestystä saa
muuttaa

sillä tämä pöytä
on minulle pyhä


koko päivän olen nojannut
kirjoituspöytääni

katsonut ikkunasta ulos
koettanut
pysäyttää katseen ikkunaan

harjoitellut pimeään asti
onnistunut

ja vihdoin

runo tulee kuin uni
yllättäen

näyttää itsensä parhaassa valossa

pimeässä

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin, jotkut asiat onnistuu paremmin pimeässä :) Hauska oivallus.

Kirjuri kirjoitti...

:-D Ihan kuin niistä papereistasi olisi heijastunut ikkunaan runo, joka ei kuitenkaan ole vielä niillä... ihanan aavemainen peilikuva tulevaisuudesta!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä luomisen kuvaus yhdeltä kantilta. Pidin etenkin runon loppupuolesta "koko päivän olen nojannut" -säkeestä alkaen. Tuo "runo tulee kuin uni" on kaunis ja osuva.

Anonyymi kirjoitti...

Ihastuttava, karhea ja niin tosi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hieno kuvaus.