alttarini
on tämä
kirjoituspöytä
paperit ovat
epäjärjestyksessä
eikä järjestystä saa
muuttaa
sillä tämä pöytä
on minulle pyhä
koko päivän olen nojannut
kirjoituspöytääni
katsonut ikkunasta ulos
koettanut
pysäyttää katseen ikkunaan
harjoitellut pimeään asti
onnistunut
ja vihdoin
runo tulee kuin uni
yllättäen
näyttää itsensä parhaassa valossa
pimeässä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Niin, jotkut asiat onnistuu paremmin pimeässä :) Hauska oivallus.
:-D Ihan kuin niistä papereistasi olisi heijastunut ikkunaan runo, joka ei kuitenkaan ole vielä niillä... ihanan aavemainen peilikuva tulevaisuudesta!
Hyvä luomisen kuvaus yhdeltä kantilta. Pidin etenkin runon loppupuolesta "koko päivän olen nojannut" -säkeestä alkaen. Tuo "runo tulee kuin uni" on kaunis ja osuva.
Ihastuttava, karhea ja niin tosi.
Hieno kuvaus.
Lähetä kommentti