lauantai 12. joulukuuta 2009

olisin ollut hyvä kauppias

mutta möin kaiken pois

ja ostin tämän paikan maalta


lapsilta sain lahjaksi

keinutuolin

kun kuulemma

haluan olla aina liikkeellä



latasin piipun

ja kiikun

rauhallisesti

silmät kiinni



muori neuloo

mitä neuloo

ja luulee

että nukun



ihmettelee välillä ääneen

että miten on joskus voinut

rakastua tuohon äijään



vanha koirakin

on maannut tuossa matolla

aamusta asti


kun muutimme maalle

kävin joskus halaamassa puita

mutta lopetin sen

kun naapuri kerran näki

4 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hyvin kuvattu pysähtyminen - kautta rantain.
Onneksi kaupan avaamiseen riittää nykyaikana sorkka- tai rengasrauta.

Tirlittan kirjoitti...

"...lapsilta sain lahjaksi keinutuolin kun kuulemma haluan olla aina liikkeellä..."

Tässä oli jotakin tuoretta ja herkkää. Keinutuolin olemus kai muutoin kuvaa pysähtyneisyyttä, mutta siinä on myös mukana jatkuva liike, rauhoittava heijaus.

Railaterttu kirjoitti...

Ja keinutuolista monesti kuulee hienoja tarinoita. Kuten tämäkin.

pasanen kirjoitti...

Oikein hauskasti on tässä pysähdytty!