alttarini
on tämä
kirjoituspöytä

paperit ovat
epäjärjestyksessä
eikä järjestystä saa
muuttaa

sillä tämä pöytä
on minulle pyhä


koko päivän olen nojannut
kirjoituspöytääni

katsonut ikkunasta ulos
koettanut
pysäyttää katseen ikkunaan

harjoitellut pimeään asti
onnistunut

ja vihdoin

runo tulee kuin uni
yllättäen

näyttää itsensä parhaassa valossa

pimeässä

turhaan minä taistelen
sinua vastaan

taistelet oikeaoppisesti
selkä kalliota vasten

katson kättäsi

miekkaa

puhetta
savua
naurua

nämä miehet tietävät mistä puhuvat

turhaan minä taistelen
sinua vastaan

kaukana itkee kitara


kuolema
odottaa

kiirettä ei ole

ei aika kulu
aika on

on aikaa
kunnes on aika

pimeässä tavoittelee
kourani
tyhjää

hetken pelkään menettäväni

olemattoman


tämä ei ole puhetta
etkä sinä kuuntele

joka aamu
hän töpöttää paikalle
katkokävelyä

näyteikkunan takana
selailee alistuneena
kukkaroaan
ja laskee kolikkojaan

ahnain silmin
nauttii näystä

värikkäät
kauniit
pullot
aseteltu ammattitaidolla
viettelevästi
hyllyihin

ryhdikkäisiin suoriin riveihin
ja jonoihin

enää kymmenen minuuttia
ja ovi aukeaa

tänään olen ollut työttömänä 426 päivää

joka aamu nousen seitsemältä
nukahdan illalla kymmeneltä
ja joka aamu nousen ylös

tässä kylässä on 426 ihmistä ja minä olen yksi

tämän vuoden merkittävin tapaus
426 päivää ja ihmistä

pari vuotta sitten
toukokuussa
metsähallituksesta hietanen soitti
ja pyysi töihin

kahlasimme jänkässä viikkotolkulla
sääskien syötävänä
paarmojen purtavana
hien kirvellessä silmiä
kesän kuumuudessa

tai
tapitimme pitkoksia
vesisateen
piiskatessa

rakensimme tikkaat suon yli


sillä
että merkitseviä sanoja voidaan
järjestää peräkkäin
ei ole mitään merkitystä

näissä olosuhteissa

näissä olosuhteissa
toteamuskin on
valitusta

sinä tanssit vauhdikkaasti
vaikka ilta on vasta nuori

sinä tanssit taitavasti
ja tanssit ilmeikkäästi

sinä tanssit viehkeästi
ja tanssit kiihkeästi

sinä tanssit peittävästi
ja tanssit näyttävästi

sinä tanssit tangot ja valssit
sinä tanssit notkeasti

sinä tanssit kaiken tahdilleen
ja tanssit tahdittomasti

sinä tanssit tanssit ja tanssit
tanssit vielä kun joutuu yö

sinä tanssit vallattomasti
ja nautit vallastasi

kun pyydät minut
vieraan
tanssimaan neljään asti

sinä tanssit pehmeästi
kuin koskessa pyörivä vaahto

sinä tanssit pisaroiden
kuin aamun kasteessa ruoho

sinä tanssit ummet ja lammet
sinä tanssit kaiken niin kaiken
niin kaiken kuin sinä vain voit

sinä tanssit kuin leijuva lumi
ja tuulessa lentävä kukka

sinä tanssit kaikkien kanssa
ja tanssit vain kanssani kahden



on aamu
ja ollan meillä

jo loppui tanssi

sinä näytät sormuksesi
ja itket lohduttomasti

prosessorit rouskuttavat
peltikorvien syöttämää dataa

tarkkailevat maailmaa
kuin
tasasivuisen kolmion keskeltä tuijottava silmä

lukevat kirjeeni
ja kuuntelevat puheluni

kuuntelevat äärettömyyksiin pakenevaa kaikkeutta

luotien kaiku kiviseinissä
liitutaululle kaatuvan vahvojen
kynsien kirskunta taulua vasten
uhrien läpitunkevat tuskanhuudot
ambulanssien ja poliisiautojen
ujeltava valitus
omaisten äänetön huuto
tyhjyydessä

selityksiä
selityksiä maailmasta
selityksiä ihmisestä

tukin korvani asiantuntijoilta

aivan kuin kaikki
olisi selitettävissä


minulle riittää
muisto hiustesi pyyhkäisystä kasvoillani

enkelin siiven kevyt hipaisu
mieleni tyvenessä

ajattelen sinua
olet siis olemassa

kuinka kilttiä

olin jo täällä

ja juuri sinä

tulit

ennen lähtöäsi

näytän sinulle tämän kuvan

seison koskessa keskellä kirkasta

lapin yötä

perhovapa kädessäni

ympärilläni metsän humina

kosken kohina

kuinka kilttiä 

että jaksoit katsoa kuvani

kuvan ulkopuolelta kerron

että

veneeni 

täyttyi vedellä

koski söi evääni

jalkani naarmuuntui

veriseksi

ja

suutuksissani heitin

vavankin

koskeen